torstai 21. syyskuuta 2017

73 Kunnioitusta muunlaisia sijoitustyylejä kohtaan?

Buy&Hold on yksi sijoittamisen koulukunta, mihin itsekin kuulun. Kun vielä tarkentaa, on tarkoitus omistaa sellaisia yhtiöitä, joita voi olettaa omistavansa niin sanotusti pysyvästi. Ja vielä kun kuorii lisää, on pohjalla nimenomaan osinkovirran kasvattaminen tasaisen varmaksi.

Tämän vuoden pörssiosingot kuittaisivat jo yhden kuukauden menot vuodessa, jos asuntolainaa ja sijoituslainaa ei olisi. Muut pääomatulot (vuokra, listaamattoman yhtiön osingot) toisivat tulot neljälle lisäkuukaudelle - jos sijoitusasuntolainaa ei olisi. Jossittelusta huolimatta vaikuttaa jo nyt hyvältä. Tästä on hyvä jatkaa.

Koska teen työpäiväni muissa hommissa, ei aikaa muunlaisille sijoitustyyleille oikein ole. Tietenkin indeksirahastosäästäminen sopisi kiireiselle vielä paremmin. Säästä ja tee vapaa-aikanasi muuta mukavaa.

Olen ollut monen muun tavoin epäluuloinen toisenlaisia sijoitustyylejä kohtaan. Tässä käsittelen kahta esimerkkiä.

Ensimmäinen on ns. kasvusijoittaminen. Omistukset keskittyvät kasvaviin, kenties muodikkaisiin, yhtiöihin, jotka eivät maksa yleensä osinkoa. Osingot joka tapauksessa ovat monelle kasvusijoittajalle turha vaiva, ylimääräinen venkslaus veroseuraamuksineen. Kannattaa muistaa, että osingonmaksu on totta tosiaan puhtaasti omien rahojen siirtämistä taskusta toiseen: jos osinkoa ei makseta, raha jää "itselle" yhtiöön, ja se voidaan käyttää uusiin investointeihin, velan lyhentämiseen ja sen sellaiseen.

Kasvusijoittamiseen minun ymmärtääkseni kuuluu ajatus exitistä eli voittojen kotiutuksesta jossain vaiheessa. Toisin sanoen jo ostaessa tiedostetaan, että tätä yhtiötä omistetaan jonkun aikaa, jonka jälkeen omistusta joko kevennetään tai luovutaan kokonaan.

Ei minun juttuni, tätä olen varmaan jo toitottanut riittävästi.

Toinen sijoitustyyli on tekninen analyysi. Mielellään tuomitsen tämän huuhaaksi, vaikka korrektimpaa on sanoa, ettei minulla ole aikaa perehtyä tähän sijoitusfilosofiaan. Nimestään huolimatta tekninen analyysi (minun käsitykseni mukaan) pohjautuu osaltaan markkinapsykologian hyödyntämiseen.

Olen sivusilmällä seurannut mielenkiintoista blogia. Bloginkirjoittajan tyyli on omintakeinen, eikä häntä voi ainakaan syyttää itseluottamuksen puutteesta. Kiinnostavaa kuitenkin on lukea täysin toisenlaisesta lähestymistavasta samoihin markkinoihin, mitä itsekin hieman seurailee ja "jonka musiikkia kuuntelee" pörssikirjailija Seppo Saarion sanojen mukaan. Mahtaako kaveri saada analyysiensä mukaisilla sijoituksilla voita ja vähän makkaraakin leipänsä päälle?

Näitä ja muita kanssasijoittajien näkemyksiä esim. Sharevillessä seuratessa olen yrittänyt olla mahdollisimman ymmärtäväinen. Ehkä se oma tapa sijoittaa ei olekaan se ainoa oikea? Kasvusijoittajat voivat hyvinkin todeta ylevänoloisesti, että he edustavat todellisia vaurastujia, kun taas indeksimäisiin salkkuihin keskittyvät osinkohemmot tyytyvät vähempään mitä voisivat.

Sharevillessä ja joissain sijoitusblogeissa olen aistinut tietynlaista ylimielisyyttä toisentyylisiä sijoittajia kohtaan. Sharevillessä - joka on mielestäni yllättävän hyvin onnistunut sijoittajasome, ollaanhan siellä valtaosin nimimerkkien suojassa - lisäksi aloittelijoiden kysymyksiin tms. voi tulla trollaajilta nenäkkäitä vastauksia. Kysyjien kysymyksille voidaan vinoilla ja sitä rataa. Vastapainona monet kommentoivat toisilleen asiallisesti ja vilpittömästi auttamisenhalu mielessä. Tästä tykkään Sharevillessa, vaikken itse erityisen aktiivinen keskustelija siellä ole.

Keski-ikäistyvän suomalaismiehen elämään meinaa ennemmin tai myöhemmin hiipiä kyynisyys vähän kaikkia asioita kohtaan. Tätä vastaan yritän taistella sinnikkäästi. Noudatan omia periaatteitani, mutta mielelläni kuulen ja luen toisten näkemyksiä. 

Avoimuusperiaatetta noudatan mm. siinä, että omat sijoitukseni ovat kaikkien nähtävänä eurojen ja senttien tarkkuudella. Tämä on osoittautunut erittäin hyväksi itsekurin kannalta. Vaikken ole tilivelvollinen kellekään sijoituksistani,  yritän tehdä peliliikkeet niin, että ne vaikuttavat järkeviltä toistenkin silmissä.


Linkki salkkuuni

Linkki osinkotuloihini (taulukko 2)


Tämänpäiväisiä lukuja:

Nordnet-salkku 49415 eur
- Superluoton saldo -
12939,08 eur (26,18% salkun arvosta)

Seligson-rahastot 4189,90 eur

Säästötili (Handelsbanken) 200 e
ur (nostettu syyskuussa 800 eur)

Säästötili (Norwegian) 0 eur (nostettu syyskuussa 800 eur)

Osuuskaupan osuus 600 eur

Sijoitusasuntolaina -73838,42 eur
- lyhentynyt 8661,58 eur, lyhennykset alkaneet 8/2014

sunnuntai 27. elokuuta 2017

72 Lainojen korkoja elokuussa 2017

En ole käsitellyt tässä blogissa omia / perheemme lainoja. Ajattelin nyt kuitenkin laittaa ylös tämän hetken tiedot asunto- ja autolainojen osalta. Tämän hetken miinuskorot ovat sen verran historiallinen juttu, että tuppaa unohtumaan normaali korkotaso. Viimeisen kymmenen vuoden aikana asuntolainan korko on ollut korkeimmillaan yli 5% tason.

Tämänhetkinen tilanne:

Asuntolaina #1: ~47.000 eur, korko 0,3990% Euribor360 1 vuosi + 0,55

Asuntolaina #2: ~26.000 eur, korko 1,25%, Danske Prime + 0,55


Sijoitusasuntolaina: 74077,54 eur, korko 1,3670% Euribor360 1 vuosi + 1,50


Autolaina #1: ~5700 eur, korko 2,8290% Euribor360 1 vuosi +2,93

Autolaina #2: ~10500 eur, korko 1,50% kiinteä

Asuntolainojen marginaalit on sovittu hyvinä aikoina. Prime-laina on hiertänyt kivenä kengässä viime vuodet, kun lainaehtoja viimeksi tarkistettiin, oli Prime meille edullisempi vaihtoehto. Toisaalta, tuohon 0,55-marginaaliin en usko tänä päivänä pääseväni, jos Asuntolaina #2 olisi neuvoteltava uusiksi. Laina on lisäksi suhteellisen pieni.

Ilon aihe on Asuntolaina ykkösen, Sijoitusasuntolainan ja Autolainen ykkösen kohdalla se, että niiden korot ovat tällä hetkellä alle marginaalin: toisin sanoen miinuskorko vähennetään marginaalista. Uusissa sopimuksissa tietääkseni lainan korko on aina vähintään marginaalin verran.

Asuntolaina ykkösessä ja Autolaina kakkosessa ei ole laskutuspalkkiota. Muissa laskutuspalkkio on 2,50 eur / kk.

Eli korot ovat alhaalla, ja lainat lyhenevät ennätysvauhtia. Sijoitusasuntolainaa lukuunottamatta tavoitteena velattomuus 10 vuoden sisällä.

tiistai 8. elokuuta 2017

71 Pieniä kesäostoksia: Orion B, Sanoma, Nokian Renkaat

Heinä-elokuussa olen täydentänyt salkkua pikkuostoksilla:

19.7.2017 Osto 2 kpl Orion B 
Ostohinta / osake 48,475 eur
Yhteensä 96,95 eur (sis. kulut)

25.7.2017 Osto 25 kpl Sanoma 
Ostohinta / osake 7,94 eur
Yhteensä 198,49 eur (sis. kulut)

4.8.2017 Osto 10 kpl Nokian Renkaat 
Ostohinta / osake 34,96 eur
Yhteensä 349,63 eur (sis. kulut)

Kulut yhteensä 3,96 eur.

Nordnetin pikkukauppojen 0,99 -kampanjan ansiosta pikkukaupat mahdollistuvat järkihintaan. Kaikissa kaupoissa täydensin vanhoja omistuksia, tällä hetkellä salkussa:

Orion B 80 kpl
Sanoma 100 kpl
NRE 50 kpl

Yksi syy täydennysostoihin on varsin inhimillinen, muttei niin analyyttisen sijoittajan vakaan harkinnan tulos: salkussa häiritsee osakemäärät, jotka eivät ole tasalukuja. Näin fiksuja sijoituspäätöksiä täällä siis tehdään...

Onko seuraava ostos sitten Tieto? Minulla on niitä salkussa 63 kappaletta. Entä Huhtamäki (125 kpl), H&M (75 kpl) tai kenties Fortum (110 kpl)? Siinäpä miettimistä.

Syksyyn mennään edelleen melko kovalla velkavivulla salkussa. Velkaa nyt 13488,14, käytössä on 36,58% salkun vakuusarvosta ja 27,25 salkun arvosta. Tavoite on 10% salkun arvosta, mistä ollaan siis kaukana.

Olen tallettanut varoja vuoden alusta lähtien 3700 euroa. Netto-osinkoja on tullut 1040,69 e. Kauppoja on tehty reippaasti niin, että netto-ostoja on lähes 6300 euron arvosta. Vanha tavoite on 2000-4000 euron osakeostot vuosittain. Kunhan nyt edes salkkuun tulisi käteistä sen verran, mitä ostoihin menee. Toisaalta superluoton korot ovat murto-osa salkkuun tulevien osinkojen määrästä. Nykyisellä osinkovirralla tämänhetkinen luotto olisi hoidettu alle 10 vuodessa.

Dollarin alamäki on tuntunut salkussa ilkeästi, mutten ole ollut siitä oikeastaan moksiskaan. Ruotsin kruunu on sitä vastoin hieman vahvistunut kesän aikana.




Tämän päivän lukuja:

Nordnet-salkku 49508 eur
- Superluoton saldo -
13488,07 eur (27,25% salkun arvosta)

Seligson-rahastot 3751,94 eur

Säästötili (Handelsbanken) 1000 eur


Säästötili (Norwegian) 800 eur

Osuuskaupan osuus 600 eur

Sijoitusasuntolaina -74324,82 eur
- lyhentynyt 8175,18 eur, lyhennykset alkaneet 8/2014 



perjantai 7. heinäkuuta 2017

70 Pörssit romahtavat syyskuussa! Ei kun lokakuussa! Ei kun...

Viimeiset pari viikkoa ovat menneet pörssissä leppoisaa alamäkeä. Omassa salkussa alamäkeä on vauhdittanut dollarin heikkeneminen. Miinuksella on tällä hetkellä viisi yhtiötä: Sanoma, Fortum, Target, IBM ja HCP. Loput 21 yhtiötä ovatkin sitten 2-328% plussalla.

Leppoisasta alamäestä voi puhua, kun salkkun arvo on laskenut muutamia prosentteja kesäkuun huipuistaan. Onko varsinaisia pörssiromahduksia edes sattunut kesä-heinäkuussa?

Amerikkalaisissa tilastoissa syyskuu on ollut pörssikuukausista synkin. Lokakuulle taas on sattunut useampia varsinaisia pörssiromahduksia. Pitäisikö tästä tehdä jotain johtopäätöksiä?

Viime lokakuun lopussa alkoi salkussa nopea noin 10 prosentin lasku, joka korjautui korkojen kera loppuvuonna. Vuoden 1929 lokakuussa pörssi romahti, samoin 1987. Sopisiko pörssiromahdus siis lokakuulle 2017?

Valitettavasti (vai onneksi?) näistäkään ei voi vetää johtopäätöksiä viihdettä pidemmälle. Jos haluaa veikata, voi tietenkin seurata kaikenlaisia vuodenaika-anomalioita, joista kuuluisin lienee Sell-in-May-nyrkkisääntö. Leikkimielisesti heitän kuitenkin oman arvaukseni: maailman pörssit matelevat syksylle asti, ja lokakuussa rysähtää!

Tai sitten ei.



Aiheeseen liittyvät:

Investopedia

Talouselämä  6.9.2005






Loppuun vielä omia lukuja 7.7.2017:


Nordnet-salkku 49605,58 eur
- Superluoton saldo -
13469,20 eur (27,15% salkun arvosta)

Seligson-rahastot 3511,61 eur

Säästötili (Handelsbanken) 1000 eur


Säästötili (Norwegian) 500 eur

Osuuskaupan osuus 600 eur

Sijoitusasuntolaina -74571,38 eur
- lyhentynyt 7928,62 eur, lyhennykset alkaneet 8/2014 

tiistai 27. kesäkuuta 2017

69 Sijoitustuotteista / Onko sijoittaminen sittenkin vedonlyöntiä?

Minua eivät kiinnosta kuoret, korit, sijoitusvakuutukset eivätkä struktuurit. Sijoitusneuvojat ja tähtisalkunhoitajatkin saavat kulmakarvat kohoamaan. Kuumat rahastot? Lähtökohtaisesti ei kiitos. En sijoita välttääkseni veroja viimeiseen asti, mutta annan toki verottajalle niin vähän, kuin se vaatii, en yhtään enempää.

Minua kiinnostaa sijoittaminen, suora omistaminen, indeksin mukana matkaaminen, yhtiöiden ja talouden tarinat. Kuitenkin niin, että homma toimii harrastuspohjalta.

Pitää myöntää, että myös kuoret, korit ja muut kiinnostavat, mutta en ole innostunut laittamaan rahojani niihin. Kun on tottunut osakesäästämisen helppouteen (näennäiseen?), tuntuu vastahakoiselta ajatella, että maksaisin enemmän sijoittamisesta ja mahdollisesti sidon rahani määräajaksi jonkun tuotteen sisään.

Minua kiinnostavat jopa finanssihuijaukset (OneCoin ja muut pyramidit) siinä mielessä, että haluan selvittää, mikä saa järkevät ihmiset laittamaan rahojaan niihin ja uskomaan viimeiseen asti, että homma toimii?

Vastaus on todennäköisesti yksinkertainen: unelma äkkirikastumisesta houkuttelee. Se muistuttaa melkein palavaa rakastumista: rakkauden kohteessa ei ole mitään vikaa, se lähentelee täydellisyyttä. Sen lisäksi moni uskoo, että onni sittenkin sattuu minun kohdalleni, toisin kuin miljoonien muiden. Tästä syystä lottokin on koko kansan harrastus. Eikä siinä mitään. Unelmointi on elämän suola. Kunhan katsoo vain, ettei tule unelmien varjoilla huijatuksi.

Tähtisalkunhoitajat ja kuumat rahastotkin kiinnostavat. Todennäköisesti lähden yhden salkunhoitajan - Seligson Phoebus -rahaston Anders Oldenburgin - kelkkaan jossain vaiheessa, huolimatta siitä, että joudun maksamaan hallinointikuluja ja mahdollista tuottosidonnaista palkkiota. Oldenburg on rahastonhoitajana todellinen poikkeus, rehellinen realisti, joka blogeissaan avaa erittäin kansantajuisesti yhtiö yhtiöltä, mihin rahasto sijoittaa. Oldenburgin kirjoituksilla on rauhoittava vaikutus siinäkin vaiheessa, kun markkinoilla hermoillaan.

Varsinaisia "kuumia" rahastoja ei tällä hetkellä taida olla. Jossain vaiheessa pientä hypeä ovat nostattaneet Petri Deryngin PYN Elite sekä Pasi Havian HCP Quant. Itse olen molempia harkinnut, mutta tällä hetkellä kiinnostus on kaikonnut, tietenkin osaltaan korkean minimisijoituksen takia.

PYN Eliten tarina lyhyesti on Peta-niminen kaveri, joka kiertelee Aasian Kaukoidässä ja sijoittaa eri yhtiöihin siellä oman valintansa mukaan ja hyvällä menestyksellä.

HCP Quant valitsee pienyhtiöitä Havian laatimalla salaisella kvantitatiivisella menetelmällä, joka on toiminut ainakin ennen rahaston perustamista (2014) Havialla itsellään.

Toivon tietysti, että molemmat rahastot menestyvät, mutta varsinkin HCP Quant arveluttaa: vastaavat kokeilut eivät ole toimineet tähän mennessä edes talouden nobelistien laatimina. Havia itse perustelee menestyksen mahdollisuutta sillä, että pienyhtiöillä tiettyjen anomalioiden pitäisi toimia edelleen rahaston eduksi. Juoksevat kulut (1,15% vuodessa) ja tuottosidonnainen palkkio kuitenkin vaativat, että ylituoton vertailuindekseihin nähden on oltava huomattava. Kulut lisäävät siis riskiä. Kriittinen ääni sisälläni sanoo, että kyseiseen rahastoon sijoittaminen on sittenkin vedonlyöntiä sellaisen strategian puolesta, joka vieläpä olennaisilta osiltaan on liikesalaisuus. Luottamuksen salkunhoitajan kykyihin on oltava kova. Mutta, kuten kirjoitin, toivon tämänkin rahaston menestyvän.

Tästä voi jatkaa otsikon kysymykseen: onko sijoittaminen sittenkin vedonlyöntiä eikä mitään muuta? Kun ostan esimerkiksi Koneen osakkeita, lyönkö vain vetoa siitä, että tämä yhtiö menestyy tulevaisuudessa(kin)? Kun kerran pidän tiettyjä sijoitustuotteita uhkapelinä?

Kysymyksen voi esittää filosofisesti koko elämää koskevana asiana. Eivätkö ammatinvalinta, parinvalinta, asuinpaikan valinta ja kaikki ole vedonlyöntiä sen puolesta, että valinta tulee onnistumaan? Kaikki tulevaisuutta varten tehdyt hankinnat myös?

Vedonlyönti itsessään lähtee ideasta, että voitan kaikki tai en saa mitään. Sen valossa ylläoleva vaikuttaa jaarittelulta. Sijoittaminen sitä vastoin muuttuu mielestäni uhkapeliksi siinä vaiheessa, kun riskin määrä suhteessa tavoiteltuun voittoon on suhteettoman suuri.

Kuvittele, että saat tuhat euroa kahdella tavalla: istut autossa, joka keikkuu jyrkänteen reunalla uhkaavasti. Tunnin kuluttua raha on sinun, jos auto ei ole ole tipahtanut jyrkänteeltä alas, ja lisäksi exit onnistuu. Toinen vaihtoehto on, että tuhat euroa on sinun, jos istut autossa syrjäisellä parkkipaikalla vaikkapa viikon. Mitään hätää ei olisi, evästäkin riittäisi, mutta aika tulisi varmasti pitkäksi.

Esimerkki on hatusta nopeasti vedetty ja ontuvakin, mutta kuvastaa hyvin, millaisia riskejä rahan saamisessa on. Viikon istuminen autossakin on oma riskinsä, voit esimerkiksi tulla hulluksi tai menettää jotain muuta arvokasta autossa istuessasi... Rahan menettäminen ei toki tarkoita hengenvaaraa ainakaan suomalaiselle keskivertojannulle, mutta ison rahasumman häviäminen kirpaisee aina ilkeästi.

Joku voi väittää pörssiä pelkäksi vedonlyöntipaikaksi. Silloin hän kuitenkin sivuuttaa sen faktan, että historia on osoittanut hajautetun sijoittamisen pörssiin olevan varma tapa säilyttää omaisuuden reaaliarvo ja saada lisätuottoa. Indeksiin sijoittaminen pieninä erinä esim. kuukausittain on todennäköisesti järkevä tapa kartuttaa varallisuutta. Ja erittäin todennäköisesti voittaa 6-0 sellaisen seikkailijan, joka on laittanut rahansa vuoronperään WinCapitaan, OneCoiniin ja milloin mihinkin mullistavaan rahantekokoneeseen.

Ja olen muuten itsekin lyönyt pörssissä vetoa tänä vuonna: osallistuin Fondian antiin. Reippasti ylimerkitty anti on viime aikoina tarkoittanut erittäin todennäköistä, jopa varmaa pientä pikavoittoa kaupankäynnin alkaessa.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

68 Kävin Alexandria Pankkiiriliikkeen sivuilla

Tämän päivän Hesarissa oli jälleen juttua otsikossa mainitusta sijoituspalveluja tarjoavasta lafkasta (juttu on maksullinen).  Alexandria pankkiiriliike on ollut pinnalla muutenkin, lähinnä pettyneiden ja petettyjen asiakkaiden kohtelusta johtuen. Lisäksi minulle on näköjään yritetty soittaa kyseisestä firmasta, en tosin ymmärrä, minkä perusteella he ovat profiloineet minut potentiaaliseksi asiakkaakseen, vai onko kyseessä puhdas hakuammunta.

Olen muistaakseni kerran, vuosia sitten vastannut Alexandrian myyjän puheluun. Vaikutelmaksi jäi, ettei myyjä osannut arvioida mielessään minun tieto- ja ymmärtämistasoani, vaan tarjosi kuukausittaista rahastosijoittamista ikään kuin en olisi koskaan kuullutkaan mahdollisuudesta vaurastua säästämällä. Tämä oli siis oma vaikutelmani.

Ennakko-oletukseni firmasta on muutenkin kielteinen: kalliita rahastoja, kyseenalaista markkinointia jne. En kuitenkaan tunne Alexandriaa enkä muitakaan vastaavia tahoja tarkemmin, joten päätin vilkaista heidän nettisivuaan. Onko siellä jotain, joka kelpaisi? (En linkitä sivua tänne, lukija voi itse päätellä miksi.)

Sivusto on selkeä ja ammattimaisen tuntuinen. Nimeä myöten komea, sininen väri tuo arvokasta, pankkimaista olemusta. Ensimmäisenä palveluista silmään pistää neljä linkkiä: rahastot, vakuutussäästäminen, sijoitusneuvonta ja strukturoidut sijoitukset. Lisäksi sivulta löytyy mm. tietoa yhtiöstä ja asiakasmääristä. 70.000 suomalaista asiakasta!


Rahastot

Tämä on helpointa kahlata läpi: viisi rahastoa riskinsiedon ja tuottohalukkuuden mukaan. Ei mitään uutta, kaikki pankit tarjoavat omia rahastojaan. Ihan oikein puhutaan tehokkaasta hajautuksesta, verotuksen selkeydestä, ja rahastonhoitajia on palkittukin. Joskus tutustuin tähän palkitsemissysteemiin, ja käytännössä rahastot saavat erilaisia palkintoja niin paljon eri tahoilta, että jokainen palveluntarjoaja saa omansa.

Katsoin vielä rahastojen kulut. Mielenkiinto käytännössä lopahti tähän: kuukausisäästäjän merkintäpalkkio on kolme ja lunastuspalkkio kaksi prosenttia kaikissa rahastoissa. Eikä tässä kaikki: alaviitteessä näennäisen järkeviin hallintokuluihin (0,5-1%) lisätään kohderahastojen kulut. Eli kaikki rahastot ovat rahastojen rahastoja, ja en viitsinyt alkaa edes etsimään TER-lukuja eli kokonaiskustannuksia linkkien takaa.

Rahastojen rahasto pääasiassa tarkoittaa tuplakuluja, jotka nätisti eivät näy hinnastossa oikeassa karvassaan. Tietyissä tapauksissa, esim. kehittyviin markkinoihin sijoittaessa, rahastojen rahasto voi olla hyväksyttävissä. Jos kaikki tarjottavat rahastot ovat rahastojen rahastoja, tarjonta on yksinkertaisesti heikko ja asiakas saa maksaa välikäsille lisäkuluja.



Vakuutussäästäminen

Vakuutussäästämiseen tutustumista pidän ajanhukkana. Miksi pitää yhdistää henkivakuutus ja sijoittaminen toisiinsa? En näe tällaiseen itse mitään syytä, kun lisäksi oma kokemus takavuosilta on pettymys: kulut korkeat, poliittinen riski mm. verotuksessa ja sijoitusten realisoinnissa on arvaamaton, ja riski on jo toteutunut. Oma pankkini ei ole tarjonnut minulle sijoitusvakuutusta yli kymmeneen vuoteen.

Nyt jää siis arvoitukseksi, olisiko Alexandrialla ollut jotain aivan uutta ja houkuttelevaa tarjolla... Varmastikaan ei.


Sijoitusneuvonta

Tämä on ollut Alexandriaa koskevassa uutisoinnissa olennainen juttu. Nettisivujen mukaan toiminta perustuu laadukkaaseen henkilökohtaiseen palveluun. Sijoitusneuvontaa annetaan henkilöasiakkaille ajanvarauksella.

Neuvonnan riippumattomuudesta ei mainita mitään, ja oletan asioiden olevan sitä, miltä ne näyttävät: sijoitusneuvonta ei ole varsinaista neuvontaa, vaan firman omien tuotteiden myyntiä. Oletan edelleen, että "sijoitusneuvojien" tulot riippuvat myydyistä tuotteista. Ei järin hedelmällinen lähtökohta luottamukselliseen sijoitusneuvontaan.

Tähän väliin voi referoida sivuilta löytyviä asiakaskokemuksia: "Alexandrian tekemisissä huokuu henkilökohtaisuus". "Sijoitusneuvoja on sparraaja". "Helppo paikka piensijoittajalle". "Sijoitan kuukausittain turvallisuutta varten". En epäile näiden asiakkaiden henkilökohtaista kokemusta. Turvallisuus, henkilökohtainen palvelu jne. Sitähän ihmiset raha-asioissaan haluavat. Hienoa, jos näin tosiaan myös on.


Strukturoidut sijoitustuotteet

En ole perehtynyt tätä ennenkään strukturoituihin sijoituksiin pintapuolista lukemista lukuunottamatta. Voin siis olla huono sanomaan näistä mitään muuta kuin sen, että ne sotivat omaa sijoitusfilosofiaani vastaan: yksinkertaisista asioista ei kannata tehdä monimutkaisia.

Olenko siis liian tyhmä arvioimaan Alexandrian strukturoituja sijoitustuotteita? Voi olla. Mutta samalla uskallan väittää, että tuotteen monimutkaisuus (="hienous") on yksi markkinointikikka. Asiakasta voi hivellä se, että "sijoitusneuvoja" pitää häntä niin fiksuna, että tarjoaa monimutkaisempia sijoitustuotteita. Toivon sydämeni pohjasta, että näitä markkinoidaan vain sellaisille, jotka tajuavat sijoituksen riskit ja tuotto-odotuksen suhteen riskeihin nähden.

Tällä hetkellä tarjonnassa on neljä tuotetta: Autoyhtiöt Autocall 2, Eurooppakori Autocall, Kehittyvä Korko 9 sekä Vastuulliset Yhtiöt Yhdistelmälaina. Tuotteita tulee ja menee, merkintäaika päättyy noissa kaikissa kesäkuun loppuun mennessä.

Mitäpä maallikko noihin osaa sanoa? Tärkein tieto kaikissa yllämainituissa on se, etteivät ne ole pääomasuojattuja, joten sijoittaja voi menettää koko pääoman ja jäädä nuolemaan näppejään. Mitenköhän todennäköistä pääoman menettäminen kokonaan on? Minun ainakin on vaikea sellaista sanoa pelkkiin Alexandrian tarjoamiin materiaaleihin tutustumalla.

Oma vaatimaton käsitykseni on tähän asti ollut, että strukturoituja tuotteita on kehitelty pääoman turvaamisen takia, vaikkei pääomaa olisikaan suojattu. En taida siis tietää strukturoiduista tuotteista paljoakaan. Tiedätkö sinä? Tätä blogia lukevat todennäköisesti ovat sijoitusasioista ainakin jonkin verran perillä. Oma aavistus on lähinnä, että näissä Alexandrian strukturoiduissa tuotteissa sijoittaja lyö vetoa jonkun asian puolesta.

Riski-tuotto-suhteesta saa valaistusta helposti lyhyellä googlaamisella, Tom Lindströmin Nordnet-blogi parin vuoden takaa valaisee hieman lisää. Lindström on tutustunut autocall-tuotteeseen, jossa on luvassa erityisen hyviä tuottoja, ja päätyy useamman tarkistuslaskelman jälkeen siihen, että odotettu tuotto jää reippaasti miinukselle, toisin sanoen riskit ovat valtavat suhteessa siihen, minkälaista tuottoa on teoriassa ja hyvällä onnella käytännössä luvassa.

Lindström toteaa tutkimansa autocall-tuotteen puhtaaksi uhkapeliksi, jossa jo tiedon siitä, ettei pääoma ole turvattu, pitäisi soittaa hälytyskelloja.


Myönnän, että tutustuin melko laiskasti Alexandrian tarjontaan. Sivuihin tutustuminen alkoi tympäistä melko äkkiä, joten tämänkin blogin kirjoittaminen menee tietynlaisen ärtymyksen voimalla.


Mitä järkeä tässä blogimerkinnässä edes on?

Alunperin ajattelin, että kun tutustun oikeasti sivustoon, voisi joku ennakkoluulo karista pois, ja voisin ymmärtää, miksi tällainen palveluntarjoaja on olemassa ja toimii niinkuin toimii. Tiedä vaikka uutisissa esiintulleet kielteiset tapaukset ovat niitä kuuluisia yksittäistapauksia?

Valitettavasti, tutustuttuani sivuihin sen verran kun tein, en ilahtunut mistään. Alexandria tarjoaa houkuttelevan oloisia tuotteita jopa alalla vallitsevia hintoja kalliimmalla. Yksinkertaisuus, henkilökohtaisuus, kovat tuotot - näillä tuotteita markkinoidaan.

Ärtymykseni perimmäinen syy on se, että jälleen - ah jälleen - kerran sijoittaminen on julkisuudessa kielteisessä valossa. Enkä varmaan syyllisty perättömään heittoon, jos itsekin sanon, että aiheesta.

Asiakas saa tottakai maksaa niin paljon kuin haluaa, mutta jotenkin jää olo, että asiakas tulee helposti hyväksikäytetyksi. Voiko olla niin, että sijoitusneuvoja kertoo asiakkaalle, että rahaston kolmen prosentin merkintäpalkkio, N prosentin hallinnointipalkkio ja kahden prosentin lunastuspalkkio syövät hänen tuotoistaan kammottavan suuren osan? Tuskin.

Toisin sanoen toivoisin, että kansankapitalismi olisi paremmassa maineessa mitä se nyky-Suomessa näyttää olevan. Huonot palveluntarjoajat pahentavat asiaa.


Tähän muutama nyrkkisääntö loppuun (itselleni tai kelle tahansa):

- Jos joku sijoitustuote, esim. rahasto kiinnostaa, mieti, miksi? Luvataanko siinä rivien välissä korkeaa tuottoa, jos, niin millä perusteella? Mitä erityistä hyvää tuotteessa on?
- Miten sijoitustuotetta markkinoidaan? Vetoaminen turvallisuuteen, tunteisiin, sijoituksen ainutlaatuisuuteen jne. vaativat oikeita perusteluja. Jos sijoituksen tekemisellä näyttäisi olevan kiire, unohda koko juttu.
- Se klassikko: jos sijoitustuotto vaikuttaa satumaisen hyvältä, se todennäköisesti on satua! Tämä on todistettu historiassa monta kertaa.
- Onko sijoitustuotteen myyjä oikeasti asiantuntija? Millä perusteella hän myy juuri tiettyjä tuotteita juuri sinulle? Hyvää hyvyyttäänkö?
- Hinta, hinta, hinta. Tämän tiedät varmuudella, eli sijoituksen kulut. Muut on toivetta ja odotusta. Yli prosentin kulu mistä tahansa on lähtökohtaisesti kallis.
 - Kahden prosentin hallinnointikulu esim. rahastossa on oikeasti kallis. Todennäköisesti tällöin et maksa sopuhintaa "turvasta" tai "hajautuksesta" tai "henkilökohtaisesta palvelusta".

maanantai 12. kesäkuuta 2017

67 Sijoitusbloggareiden disclaimerit (sijoitusneuvonta)

Useilla suomalaisilla(kin) sijoitusbloggareilla on blogeissa näkyvissä disclaimer eli vastuuvapauslauseke: blogikirjoituksia ei tule ymmärtää sijoitusneuvoina.

En tiedä, onko tuollaisella disclaimerilla mitään merkitystä, vaikea kuvitella tilannetta, jossa joku nostaa nimetöntä sijoituspäiväkirjan pitäjää vastaan oikeusjuttuja ja korvausvaatimuksia. Vielä vähemmän uskon, että tällaiset jutut etenisivät millään tavoin missään oikeusasteessa. Eli disclaimer on tavallaan varmuuden vuoksi, ettei kukaan lukija voi syyttää bloginpitäjää hänen (lukijan) epäonnistuneista sijoituksistaan.

Omassa blogissani olen ehkä joskus maininnut jotain disclaimeriksi tulkittavaa, tyyliin "omalla vastuulla" tms. Nyt kuitenkin lisäsin omaan kuvaukseeni seuraavat lauseet:
Jos tulkitset minun antavan sijoitusneuvoja, olet silti vastuussa omissa rahoistasi. Sijoitusneuvoni lähes kaikille on osakeindeksi.
Joku tarve nimittäin sitä on allekirjoittaneellakin jaella fiksuja neuvojaan. Tuo fiksu neuvo on tosin aika yleismaailmallinen, mm. Warren Buffett suosittelee sitä valtaosalle sijoittajista. Indeksisijoittajakin voi menestyä heikosti markkinoilla, jos käy paljon kauppaa ja yrittää turhaan ajoittaa markkinoita. Lisäksi silloin, kun pörssissä juhlitaan (esim. viime vuosina), herää ihmisillä mielenkiinto hypätä junaan mukaan - kalliilla hinnoilla. Kun kaikki menee pörssissä päin p:tä, ei tällaista jokapoikaa tai -tyttöä pörssi yhtäkkiä kiinnostakaan, vaikka samat tuotteet olisivat roimassa alennuksessa.

Tämä onkin koko homman yksi suuri probleema: onko pörssissä nyt kalliimpaa kuin esim. vuoden päästä? Milloin ollaan huipulla? Onko juuri nyt romahdus edessä, sellainen, joka jälkeenpäin tuntui päivänselvältä ja odotettavissa olevalta?

Näihin kysymyksiin ei minulla ole vastausta. Oma ratkaisuni on olla markkinoilla koko ajan. Jos homma menee ihan hulluksi vuosituhannen alun teknohuuman kaltaisesti, joutuisi kyllä tosiaan miettimään, mitä tekisi. Huomatkaa: kun kurssit on korkealla, on piensijoittajalla sormi suussa ja pääkoppa sekaisin: mitä pitäisi tehdä? Varmaankin pitkässä kurssilaskussa tietäisi tarkemmin, mikä olisi järkevin siirto (eli osto?).

Tuntuu yhä enemmän siltä, etten koskaan haluaisi olla sijoitusneuvoja tai varainhoitaja, varsinkaan yksityishenkilöiden. Sijoitussuositusten jakaminen ja toisten rahojen sijoittaminen mahtaa olla repivää työtä. Tästä aiheeseen hauska kirjoitus Aki Pyysingiltä. Kaverin sunnuntaikolumneja kannattaa lukea muutenkin.